lauantai 21. huhtikuuta 2012

Käsintehdyt kirjat

Jostain kansalaisopiston kurssiluettelosta tuli poimittua kirjantekokurssi. Tuiki tuntematon alue. Sinne sitten ja innolla oppeja omaksumaan. Tarkkaa ja säntillistä puuhaa oli kansien teko, mutta päälimateriaalit sallivat luovaa kokeilua. Aakkoset hanskassa aloin jo kotonakin väsäämään kirjasia, kun se tuntui niin kiinnostavalta.





Musta ja punainen valikoitui ensimmmäisen kokeilun ulkoasuksi. Kuvasta ei selviä, että kannet on päällystetty ohuella villakankaalla.Ei kai järkevää, mutta tuntui tuiki tärkeältä aloittaa juuri näin.
 Ohut kultahauha sai jäädä ulkoasuun, vaikka mietinkin vaikka mitä. Sivunmerkkipunos samasta nauhasta.
Mitähän näin dramaattisten kansien alle kirjoittaisi?
Vitsit varmaan punastuisivat, mutta tunteikkaat ilmaisut rakkauden karikoista, ehkä vielä joskus ikuistuvat kirjani sivuille.
Käsintehty paperi, omaa erikoista viiratuotantoa, on tämän teoksen kansimateriaalina. Sivut tavallista tulostuspaperia.Muutama liisterikerros vahvistamaan pintaa.
Tätä kirjasta ei kannata jättää auringonvaloon kellastumaan.


Täytyy todeta että huono on kuva. Tähän postailuun mulla on intoa enemmän kuin taitoa. Väri sentään tulee ilmi ja että se on kirja. Kannet päällystin kohokuvioisella tapetilla ja sivuina taas tulostuspaperia.

Neliömuoto, punainen mulperipaperi ja ruususervetti: niitä tarvittiin kun aloin tätä kirjasta väsätä.
Aukko kannessa oli haasteellinen osio, mutta pitihän se kokeilla. Aukosta piti tulla katseen kestävä, siis huolella tehty. Paperin ja liiman käsittely kulmakohdissa ja mattopuukon hallinta aukonteossa oli tämän työn kulmakohtia. Tuuria oli, ei vammoja.
Ruusu nuottiviivastoilla, voi kuinka söpöä!
No, tulipa tehtyä.
Taskukokoinen "värssykirja"
Tapettia kansissa ja pienet servettiorvokit somisteina.
Kokeilusta kävi tämäkin.



Ruma kirja. Kannet juuttikangasta jonka käsittelin kangasvärillä. Sivut on karheaa ruskeaa uusiopaperia. 
Narut ovat sitä varten kun ajattelin näin ruman kirjan sivuille vain synkkiä ajatuksia, niin ne pysyvät  piilossa kun kietoo noilla naruilla kirjan kiinni. Aika hankalaa taltiointia, sivutkin kumman karheat.
Olis kyllä hidasta hommaa toteuttaa hyllymetri itse sidottua materiaalia. Ei ihan mun juttu.

1 kommentti:

  1. Upeita kirjoja, en muista nähneeni noita ennen. Orvokkikirja on söpö.

    VastaaPoista