lauantai 28. huhtikuuta 2012

Huvimaja


Jo pari vuotta parvekkeellani virkaansa hoitanut lyhty sai uuden tehtävän. Tuunasin siitä kalustetun kesähuoneen.


Puutarhakalusteet löytyivät halpistavaratalosta ihan kohtuuhintaan ja virkkailin istuinsuojiksi ohuesta kalalangasta päälliset. Kivaa puuhaa, valmistuivat nopeasti.


 Kukkalaatikko sai muotonsa puutikkuja liimailemalla karkkiaskin pohjaosaan. Ristikko samoin. Köynnöksiä ei löytynyt valmiina, joten kieputtelin sen ohuesta rautalangasta ja kukkateipistä. Kukat ja lehdet ovat varaston aarteista, silkkikukkapuskista irroitetut.


     Tuli otettua näitä kuvia melkein joka kuvakulmasta.



Kello näyttää aina aikaa, vaikka pysähtynyttäkin. Pahvista, liimasta, nyöristä ja vesiväreistä syntyi kellon olomuoto.


                                                                 Lähikuva lasin läpi


Vähän kirkkaampi näkymä ilman lasia


 Kukka-amppeli ja kello, pakolliset ulokkeet huvimajojen seiniin, niinpä ne kuuluvat myös Villa Romanceen.
Nimikyltti tuli juuri painosta, eikä näin ollen ehytinyt tähän postaukseen.


Pahvikartio sai puuvillanyöripäällyksen ja harmaan sävyn vesiväripaletista. Näyttää vinolta, korjaan joskus.


Puutarhakeinu on tietysti ulkokalu, joten senkin ympäristöä pitää kehitellä. Miehenkin ostin, halvalla! Hiljainen ja sisäsiisti, ihan OK. Hän kulkee pyörällä, mutta kunto on kehno, pitää huilata usein. Vaaka-asennossa kuulemma syntyy luovat visiot? Kesäkeittiö on hahmottumassa! Antaa ajan kulua, ehkä se vielä tuleekin ilokseni?


sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Mummohuumoria


Inge Löökin kuvittamat,
 hassunhauskat mitään siekailemattomat mummelit valloittavat rehevällä innollaan monet silmäparit.
Koukkuun jäin minäkin. Mineilyä harrastava ystäväni on kirjankansia
apunaan käyttäen rakaentanut minikoteja ym. Niinpä minultakaan ei tulensaaliiksi  joutunut tietokirjasarja, vaan ensimmäisestä kansiparista rakensin gallerian mummelitaiteelle.



 Tästä se alkoi, seinien rakentelu. Viisaat sivut poistoon ja mietintämyssy päähän.

Biltema myy näin hienoa puutavaraa sytytystikkuina, sileitä ja suoria!! Tikusta asiaa jo aiemmin tehneenä kartutin taas varastoani ja nyt niille tuli just täsmäkäyttöä.

 Tapettiakin löytyi seiniin. Keräilen jämärullia sieltäsun täältä, koska tapetista on moneen lähtöön.
 Kuvakulma on huono, kyllä tikut ovat tasalevyisiä.
 Hieno parketti on syntymässä, kelpaa siinä
taiteen ystävien tepastella, ehkä lakkaan sen vielä.......?
 Kattoa on kova halu tehdä. Pahvilaatikon kulma soveltui tarkoitukseen.

Jos on vimpulat työkalut, on jälkikin sen mukaista. Vanha rautasaha joutui jyystämään katon reunaa kaarevaksi.
Ei ihan helppo homma, mutta parempaakaan välinettä ei sillä hetkellä ollut. Nyt on kolme uutta sahaa odottamassa seuraavia projekteja.



 Onneksi on viilat keksitty, niillä sitten tasoittelin nyrsittyjä reunoja. Muistin että jossakin laatikossa on sopivaa nyöriä reunan kaunistamiseksi.
Foliorullan sisus ja pellavakngas pinnassa= toimiva pylväs nurkkaan.
Samasta rullasta pöydälle jalka ja tukevasta pahvista muotoiltu pöytälevy.
Galleriassahan pitää olla esitteitä ja vieraskirja. Ne ovat vielä ajatuksena myssyn alla.



Tässä kohtaa tuli huikea ja vaikea ajatus!? Galleriathan on aina hyvin valaistuja...hmmmm. Ledit kattoon, mutta miten? Pieni hahmotelma on aiheesta, vaan taidot vielä tässä vaiheessa täysin riittämättömät sähköistyksen toteuttamiseksi. Täytyy antaa ajan kulua, ehkä se tästä jotenkin kirkastuu.





                                                                             Nyt lensi mummot seinälle! Kehystäjä antoi mukavan alennuksen kun parin taulun kehystämisessä tapahtui virhe. 
Ne ovat selvästi pienempiä ja taustatyössäkin oli huomautettavaa. Tekeville sattuu, sain kyllä ihan kohtuullisen alennuksen.





Taas hyödynsin kopiokoneen hienouksia, pienestä pienempiä. Kauppa se on joka kannattaa, niinpä tässäkin galleriassa on tarkoitus kattaa kuluja myyntituotolla. Aina kannattaa yrittää. Hinnoittelu tosin on kaupankäynnin vaikein alue, mutta aika sen sitten näyttää.


Vielä kerran mummot koko komeudessaan



Ledit katossa!!!! Ei alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, mutta kuitenkin valoa tuottaen.  Galleria on avoinna kaikkina vuorokauden aikoina. Tervetuloa!

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Käsintehdyt kirjat

Jostain kansalaisopiston kurssiluettelosta tuli poimittua kirjantekokurssi. Tuiki tuntematon alue. Sinne sitten ja innolla oppeja omaksumaan. Tarkkaa ja säntillistä puuhaa oli kansien teko, mutta päälimateriaalit sallivat luovaa kokeilua. Aakkoset hanskassa aloin jo kotonakin väsäämään kirjasia, kun se tuntui niin kiinnostavalta.





Musta ja punainen valikoitui ensimmmäisen kokeilun ulkoasuksi. Kuvasta ei selviä, että kannet on päällystetty ohuella villakankaalla.Ei kai järkevää, mutta tuntui tuiki tärkeältä aloittaa juuri näin.
 Ohut kultahauha sai jäädä ulkoasuun, vaikka mietinkin vaikka mitä. Sivunmerkkipunos samasta nauhasta.
Mitähän näin dramaattisten kansien alle kirjoittaisi?
Vitsit varmaan punastuisivat, mutta tunteikkaat ilmaisut rakkauden karikoista, ehkä vielä joskus ikuistuvat kirjani sivuille.
Käsintehty paperi, omaa erikoista viiratuotantoa, on tämän teoksen kansimateriaalina. Sivut tavallista tulostuspaperia.Muutama liisterikerros vahvistamaan pintaa.
Tätä kirjasta ei kannata jättää auringonvaloon kellastumaan.


Täytyy todeta että huono on kuva. Tähän postailuun mulla on intoa enemmän kuin taitoa. Väri sentään tulee ilmi ja että se on kirja. Kannet päällystin kohokuvioisella tapetilla ja sivuina taas tulostuspaperia.

Neliömuoto, punainen mulperipaperi ja ruususervetti: niitä tarvittiin kun aloin tätä kirjasta väsätä.
Aukko kannessa oli haasteellinen osio, mutta pitihän se kokeilla. Aukosta piti tulla katseen kestävä, siis huolella tehty. Paperin ja liiman käsittely kulmakohdissa ja mattopuukon hallinta aukonteossa oli tämän työn kulmakohtia. Tuuria oli, ei vammoja.
Ruusu nuottiviivastoilla, voi kuinka söpöä!
No, tulipa tehtyä.
Taskukokoinen "värssykirja"
Tapettia kansissa ja pienet servettiorvokit somisteina.
Kokeilusta kävi tämäkin.



Ruma kirja. Kannet juuttikangasta jonka käsittelin kangasvärillä. Sivut on karheaa ruskeaa uusiopaperia. 
Narut ovat sitä varten kun ajattelin näin ruman kirjan sivuille vain synkkiä ajatuksia, niin ne pysyvät  piilossa kun kietoo noilla naruilla kirjan kiinni. Aika hankalaa taltiointia, sivutkin kumman karheat.
Olis kyllä hidasta hommaa toteuttaa hyllymetri itse sidottua materiaalia. Ei ihan mun juttu.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Unelmista totta

Kaikki on valmista. Kohta kirkon holvit täyttyvät häämarssin sävelistä ja kutsuvieraiden katseiden saattelemana hän on valmis astumaan rakkaansa vierellä kohti ikuisen onnen lupausta.

 
Prinsessa Ruususen tahdissa nuori nainen astelee,
katse viehkeä, vierellään on Hän, juuri Hän.
Käytävä pitkä ei ahdista, alttarille katselee,
nuori mies, käsivartensa lämmössä on Hän, juuri Hän.

Tuoksussa jasminin, soidessa urkujen,
matkan he alkavat, merkkinä rakkauden.
Siunaus korkeimman, huulilta vastaus,
uskoo toivoo rakkaus, uskoo toivoo rakkaus.






Röyhelöistä runsautta. Morsian halusi, että hän muistuttaisi suuresti ihailemaansa Dolly Partonia. Ylenpalttisuudessa nuukailematon on luomus jossa hän astelee avioliiton onneen.


Kun tunteet oikein juhlahumussa kuumenevat, on mahdollista keventää varustusta. Vau! Tähti tähtien joukossa.



 
Esmeraldaksi itsenä tunteva oli vakuuttunut muhkean pitsin mukanaan tuomasta romantiikasta.
Koristelukaan ei ollut vaatimatonta: aitoja jalokiviä tiarassa ja näkyvillä paikoilla itse puvussa.


Huntukoristeinen hattu höyhenineen yhdistettynä klassisen yksinkertaiseen, kasarihenkiseen pukuun oli varma valinta tällä tyylitietoisella, englantilaisiin sukujuuriin kuuluvalla kaunottarella.