Keittiön Miele-kodinkoneet on hankittu Forssasta. Kokonaisuuteen sopivia kaapistoja on vaikea löytää, pitää ehkä teettää. Kallista puuhaa, mutta keittiöhän on kodin sydän, siihen pitää satsata. Kaappi on kokemassa myös jonkinlaista muodonmuutosta, nykyisellään se ei viehätä.
Hugilla on jo esiliina vyötäisillään, taitais mielellään kehitellä kokkaustaitojaan Aleksan köökissä:)
Ruokasalin sisustuksen määrittelee nämä suvussa kulkeneet kalusteet. Ei ihan tätä päivää, mutta hyväkuntoisina ansaitsevat jalansijan uudessa talossa. Pöytähopeat saavat arvoisensa ympäristön, eikä ne sopisikaan moderniksi suunniteltuun keittiöön. Kaappikello hieman askarruttaa, onko se tarpeellinen?
Koskahan tässä pöydässä nautitaan tunnelmallista illallista?
Valkoista täälläkin! Vähän on kalusteita, mutta huone ei ole iso, joten mitään turhaa ei sinne mahdu. Lapsenlapsille on säilytetty nukenvaunut, niissä saa kyytiä vähän isompikin Molla-Maija.
Nämä lapset eivät leiki nukeilla eikä vaunuilla. Sussu ja Nanu eivät juuri päästä emäntäänsä silmistään ja taitaa se olla toisinpäinkin.
TV:n katseluun soveltuu tämä sohvaryhmä erinomaisesti. Oikeastaan Aleksa on miettinyt kotiteatterin hankkimista, mutta se ei ole ensisijainen tarve. Kaikkea voi haaveilla, kaikkea ei tarvitse hankkia. Aika näyttää jääkö ison talon emännältä edes aikaa TV:n katseluun?
Korkeanukkainen matto on taas löytö Tuikitärkeää-firmasta, loistava oranssi, samaa sävyä voisi ripotella huoneen muuhunkin sisustukseen.
Punaistakin pitää olla, se on vahva tunteen väri. Yläkerran aulasta ehkä rakentuu musiikin kuunteluun soveltuva tila. Tarkkoja suunnitelmia siitä ei vielä ole, se on sijalla "viimeistä edellinen".
Tässä se nyt sitten on, Aleksan talo!
Ikkunat vasta on paikoillaan. Tekemistä riittää sisällä. kaikki on niin ihanasti keskeneräistä, mutta ennemmin tai myöhemmin asiat loksahtavat kohdalleen. ehkäpä jo seuraavassa postauksessa on jotain tapahtunut?
