Metsäväen elämää

Mahlahiisisten pihapiirissä viihtyvät metsän kaikki asukit. Tarjoilu pöytiin, mikäli joku muistaa tulla, aina se ei ole itsestään selvää, huomisia riittää.

 Vähäiset on kiireet Naavahiittisillä, Maahiaisilla ja Hietahiisisten väellä. Aina on aika kulunut, vaikka ei sitä kulutakaan ja aikaa on riittänyt.

 Voi mennä sisälle tai olla menossa jonnekin ja jostain on juuri tullut, tai sitten ei. Ovenpielessäkin on riittävän hyvä olla.

Keijumetsän asukkaat

 Siinä hipsukkalakki Maahiainen istuu, mietteineen, yksin, Keijumetsän tavernassa. On tilannut mahlaa, mutta palvelu on verkkaista, eikä toisin ole koskaan ollutkaan. Metsässä aikaa ei tuhlata turhaan kiireeseen, riittää kun joskus jotakin tapahtuu. Tärkeintä on, että vaan on, vaikkapa siinä missä on.

Aikaa kului ja sitten tapahtui, tuli toinen mahlajuoman maistaja. Verkkainen, Naavahiisinen viereisen talon asukki. Siinä sitten istuivat, kiireettömät ajan ajattelijat.

Helmattarella vahtivat mietteet, kun mahlajuoma niin helposti sekoittaa kiireettömän ajan kulun.
Joskus on huolenhäivä pujahtanut huolehtivan mietteisiin. Hietahiisinen antaa odotuttaa itseään, vielä on kolmaskin malja ilman maistuvaa. Verkkaisuudella on etunsa, voi jopa unohtua, miksi on paikalle tullut.

Kuluu se aika, vaikka ovenpielessä. Voi lähteä, tai olla lähtemättä, aina on hyvä siinä missä on.