Aikaa kului ja sitten tapahtui, tuli toinen mahlajuoman maistaja. Verkkainen, Naavahiisinen viereisen talon asukki. Siinä sitten istuivat, kiireettömät ajan ajattelijat.
Joskus on huolenhäivä pujahtanut huolehtivan mietteisiin. Hietahiisinen antaa odotuttaa itseään, vielä on kolmaskin malja ilman maistuvaa. Verkkaisuudella on etunsa, voi jopa unohtua, miksi on paikalle tullut.
Kuluu se aika, vaikka ovenpielessä. Voi lähteä, tai olla lähtemättä, aina on hyvä siinä missä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti